Belching lead

Valmistelujen ohessa olen saanut edistetyksi kahta Leadbelcheriä, ja itse asiassa kahdessa jälkimmäisessäkin on jo suurin osa perusväreistä paikallaan. Tässä on work-in-progress (WIP) kuva näistä kanuuna heiluttavista ogreista.

 

Figut ovat tosiaan aivan vaiheessa. Kuten näkyy, maalaan ruostekohdat ensin, koska se on melko sotkuista hommaa. Olen tässä aloittanut varjostamaan ihoa sekoittamalla tummanruskeaa perussävyyn. Seuraavana on vuorossa valojen lisääminen sekä samanlaiset oranssit glazet kuin Butcherin tapauksessa. Mitä enemmän näitä maalaan ja katselen, sitä enemmän alan miettimään tatuointien ja muiden ihon tasaisuutta rikkovien ratkaisujen tarpeellisuutta. Voi hyvin olla, että joudun itsekin lähtemään tälle GW:n lanseeraamalle linjalle jossain vaiheessa, jos iho jää muuten kuolleen ja yksinkertaisen näköiseksi.

Valmistelun hurmaa

Viime aikoina maalausprojekti on edennyt hitaanlaisesti, vaikka on minulla pari uutta ogrea puolivälissä matkalla kohti pelipöytää. Enemmän aikaa ja vaivaa olen kuitenkin laittanut valmisteluun, mikä olkoon tämänpäiväinen aihe.

Kuin orava tai karhu konsanaan, on figumaalaajakin sellainen eläin, joka valmistautuu talven tuloon hyvissä ajoin hamstraamalla. Spraymaali kun ei tykkää pakkasesta, niin nämä syksyn viimeiset lämpimät ja kuivat päivät pitää käyttää hyödyllisesti. Maalaamaan ehtii sitten talven pimeydessäkin.

Ogrejen valmistelu-urakasta haluan nostaa esiin kaksi asiaa. Ensiksi sen, että pelifiguissakin kannattaa satsata paitsi figuurin osien putsaamiseen, myös kolojen täyttämiseen tarpeen mukaan. Esimerkiksi ogreilla jää käsien ja vartalon väliin helposti syvät kolot, jotka ainakin omaan silmääni näyttävät todella epärealistisilta. Suurin osa maalaajista ei kuitenkaan näytä jakavan tätä käsitystä, sen verran usein näen tilkitsemättömiä liitoskohtia. Omilla figuillani olen käyttänyt liquid green stuffia, eli sellaista julksevaa ja siveltimellä levitettävää täyteainetta. Suunnilleen tältä sen tulisi näyttää ennen alusmaalausta:

20120916-175824.jpg

En ole ihan varma siitä, onko liquid green stuff normaalia tahnaa parempaa tässäkään käytössä, mutta muovifigujen liimaussaumojen tasoittamiseen se kullä käy ihan hyvin. Pitää vain varautua vetämään pari kerrosta, sillä aine kutistuu kuivaessaan.

Toinen, mitä ogrejen kanssa nyt kokeilen, on alusmaalaus kahdella spraylla. Ensin pohjalle tasainen mattamusta, ja sen jälkeen yläviistosta muutama hento suihkaus valkoista. Tarkoituksena on tuottaa vahvat varjot, mutta myös tarjota vaaleammille värisävyille hyvä tarttumapinta. Näyttää kutakuinkin tältä:

20120916-175845.jpg

 

Aika näyttää, miten tämä toimii maalausvaiheessa. Moni on toki tätä alusmaalauksen tapaa kehunut, ja olen ihan tyytyväinen ainakin tässä vaiheessa vielä tuohon yleisilmeeseen. Nyt on vielä sen verran monta ogrea, yheteetä ja iku-tursoa odottamassa alusmaalausta, että eikun over-and-out!

Butcher valmis(?)

No ei, ei se ole valmis. Mutta päätin jättää Butcherin hetkeksi hautumaan ja viedä eteenpäin muiden figujen maalaustalkoita. Alusta jäi nyt kesken, sillä haluan ensin harjoitella jollakin toisella alustalla lumen lisäämistä ennen tämän yksilön mahdollista pilaamista. Lisäksi olen pitkään miettinyt kuivuneen veren lisäämistä aseisiin, lannevaatteeseen ja vatsaan, mutta en oikein tiedä miten sen parhaiten toteuttaisi. Ja viimeiseksi on tietenkin kysymys mahdollisista tatuoinneista… Paras siis antaa ajatuksen levätä muissa hommissa. Otin kuitenkin jo tässä vaiheessa figusta näitä ns. parempia kuvia, eli ihan oikealla kameralla. Kuvakokoa olen miettinyt kovasti. Isot kuvat ovat siitä kivoja, että niistä näkee hyvin yksityiskohdat. Toisaalta myös virheet näkyvät tavalla, joka ei todellakaan imartele figua. Kommentteja saa antaa, kuulen mielelläni preferensseistänne figukuvien suhteen.

 

Kuten näkyy, aika paljon on tapahtunut sitten viime kuvien. Suurin muutos lienee se, että jatkoin ihon blendaamista vaaleampaan päin jonkin verran, minkä jälkeen tein siihen useita glazeja oranssilla sävyllä. Kohdistin glazet erityisesti varjoihin, mikä tekee ihosta paljon elävämmän näköisen aikaisempaan verrattuna. Myös monet muut kohdat, kuten silmät ja alusta, ovat heränneet eloon vasta tässä vaiheessa.

Hieman tiukempi suurennos kasvojen alueesta:

Ja lopuksi vertailun vuoksi kuva, jonka pyrin tekemään suurin piirtein figuurin oikeaan kokoon. Tällaiset kuvat ovat mielestäni usein edustavia koska niissä eivät ihan kaikki pienet virheet näy, mutta toisaalta ne eivät ole maalaamisen oppimisen kannalta kovin hedelmällisiä. Kokoero ei ole ihan mielettömän iso noihin yllä oleviin verrattuna (kasvokuvaa lukuun ottamatta), mutta esimerkiksi aikaisemmassa postauksessa olleisiin kuviin verrattuna tällainen otos on ihan miniatyyrikokoa. Katsokaa vaikka:

Nyt maalausalustalla odottaa joukko juuri kasattuja figuureja, eli on aika suunnata kohti uusia haasteita!

Butcher, valoja ja varjoja

Viime päivät olen pääasiassa valmistellut Irongut-yksikköä alusmaalausta varten, mutta onneksi ehdin hieman sutimaankin iltana muutamana. On mielenkiintoista huomata, kuinka epävarmaa maalaaminen näin pitkän tauon jälkeen voi olla, ja kuinka kärsimättömänä itse odottaa tuloksia joita ei vain tunnu tulevan. Varsinkin ogreille tyypilliset laajat ihoalueet ovat aiheuttaneet minulle paljon päänvaivaa, vaikka edistystäkin on tapahtunut. Alla kuvat, sen jälkeen hieman pohdintaa.

Valitettavasti eri aikoina otetuissa kuvissa valaistus on vähän niin ja näin, olen pitkälti päivänvalon armoilla tällä hetkellä. Ja kaikki kuvat on muuten otettu iPhonen kameralla ilman mitään makroja tms. Ensimmäisessä kuvaparissa olen lisännut varjostuksia sekä tasannut eri alueiden välisiä sävyeroja mm. Vallejon Smoke-inkkiä käyttelemällä. Toisessa kuvaparissa näkyy sitten jo enemmän tuota valaistuksen hakemista.

Kuten sanoin, iho tuottaa ongelmia. Tarkoituksena on tästä edetä sekä vaaleampaan että tummempaan, ja ehkä jopa käyttää jonkin muun kuin sinisen sävyisiä glazeja tuomaan eloa. Lisäksi täytyy vielä miettiä tatuointeja ja sitä Butchereille tunnusomaista verihyhmää ja -roiskeita, aivan näin ”siloiseksi” en figua ajatellut jättää. Tämä on ollut ihan kiva testifigu, mutta samalla on valitettavasti niin, että armeijan perusjanttereiden maalaamisessa tässä opitusta ei tule olemaan paljonkaan hyötyä. En millään voi laittaa yhtä paljon aikaa jokaiseen riviogreen, eli jotain nopeampaa täytyy kehittää ainakin ihon osalta. Moniin muihin osiin sen sijaan olen tyytyväinen, ja itse asiassa figuuri alkaa kokonaisuutena näyttää ihan mallikkaalta kun sitä tarkastelee pelipöydälle luonteenomaiselta etäisyydeltä. Tästä on hyvä jatkaa!

Pieniä askelia

Maalaus etenee todella hitaasti työkiireiden vuoksi, mutta figut itse alkavat olla kasassa syksyn maalausurakkaa varten. Kotirauhan säilymisen edistämiseksi askartelin itselleni maalaustarjottimen, jotta kamat saa aina välillä nostettua piiloon. GW:n vaihtoehtoakin mietin, mutta loppujen lopuksi koin sen muodon hankalaksi – en nimittäin koskaan maalaa muualla kuin pöydän ääressä, ja haluan tason olevan suunnilleen samassa tasossa pöydän pinnan kanssa. Tällaisen tein:

20120831-191500.jpg

Butcher, ensimmäiset värit

Muutaman ensimmäisen maalikerroksen jälkeen Butcher alkaa näyttää siltä, että siitä tulee joskus pelikelpoinen. On ollut aika haasteellista päästä maalauksen makuun näin monen vuoden jälkeen, mutta kyllä se tästä. Ensimmäisessä kuvassa perusvärit ovat valmiit:

Toisessa ja kolmannessa kuvassa mukana on hieman enemmän sävyjä, lähinnä aloin rakentamaan ruostetta ja sävytin luut, turkin jne. osat vaaleammiksi. Tämän työvaiheen jälkeen luvassa on paluu varjojen maailmaan, siitä myöhemmin.

 

Teurastajasta se lähtee…

Noin kuuden vuoden tauon jälkeen suti on taas ollut kädessäni viimeisen viikon aikana. Viime keväisen muuton jälkeen meni näin kauan ennen kuin sain kaikki harrastuskamat järjestykseen, ja vaikka suurin osa figuista on ullakolla ns. tappiin saakka, sain aikaiseksi järjestää maalausolosuhteet kuntoon. Vähän säätämistä se vaatii, käytännössä täytyy aina välillä siivota kaikki maalit ja vermeet pois näkyvistä, mutta ainakin maalaaminen on nyt mahdollista!

Asettelin tähän mennessä kokoamiani Ogreja vitriiniin, ja katsoin että siinähän olisi hyvä armeijan alku jo kasassa. Enää puuttuu maalaamisen aloittaminen. Ei siis muuta kuin toimeen, ja tietysti peräpää edellä puuhun, eli yksilöstä aloitetaan! Ensimmäisenä vuorossa on Butcher, jonka konvertoin joskus noin viisi-kuusi vuotta sitten nykyiseen kuosiinsa. Kyseessä on ihan normaali muovinen bully, johon käytin osia metallisesta butcherista ja veistin kosolti lisääkin. Olalla oleva sudenpää on tietenkin goblineiden susiratsastajilta peräisin. Katsotaan, mitä tästä tulee!

Ja vielä teurastaja takaa:

Butcherille on tehty aika lailla töitä green stuffin kanssa, tuohon aikaan osasin vielä tehdä melko siistiä jälkeä. Esimerkiksi vatsaan olen vieläkin ihan tyytyväinen, ja koko susi olkapäällä -meininki toimii melko hyvin turkkeineen ja ketjuineen. Alustoissa on tarkoitus mennä melko perinteisellä tyylillä, eli käyttää kiviä, kaarnaa, oksia ja rompetta. Haaveilen myös lisääväni ainakin jonkin verran lunta alustoille, mutta aika näyttää, osaanko vielä moista.

Inspiraatiota kirjoista

Tänä päivänä netti antaa mielettömän hyvät mahdollisuudet maalausesimerkkien ja inspiraation etsimiseen (ja joskus löytämiseenkin). Olen kuitenkin huomannut, että ainakin itse kaipaan silloin tällöin tasapainoksi ihan painettuja julkaisuja. Suomessa figuharrastaja on pitkälti White Dwarfin armoilla, ja vaikka kyseinen läpyskä onkin ansioitunut ajoittain laadukkailla maalausoppailla, käy sen tyyli ja figuvalikoima nopeasti yksipuoliseksi. Lisäksi ainakin itse kaipaan hieman laadukkaampaa, pelkästään figuihin keskittyvää julkaisua, jollaisia olivat esimerkiksi alapuolella kuvassa näkyvät Fantasy Miniatures vuodelta 1990 sekä 2001.

Onneksi vaihtoehtojakin löytyy. Näistä esittelen seuraavassa lyhyesti Cool Mini or Not -sivuston vuosikirjan (kuvassa vuosien 2003 ja 2009 vuosikirjat GW:n kirjojen alapuolella), joita on jo julkaistu kelpo pino. Tällaiset julkaisut pitää yleensä tilata verkon kautta jostakin ulkomaisesta verkkokaupasta (esim. suoraan coolminiornotilta).

Itse pidän Cool Mini or Notin kirjoja jopa GW:n kirjoja parempina inspiraation lähteinä muutamasta syystä. Ensiksi ne sisältävät enemmän vaihtelua sekä figuurien että maalauksen osalta. Tietenkään kaikki julkaistu ei ole Golden Demon-tasoa, mutta se ei paljon haittaa esimerkiksi värimaailmaa ideoidessa. Toinen hyvä asia on se, että toisin kuin GW:n julkaisuissa, kirjojen kuvat eivät ole standardoidussa mittakaavassa. Tämä voi joissakin kuvissa tietenkin lähinnä paljastaa virheet, mutta toisaalta esimerkiksi jonkin tekniikan tutkiminen on suurennoksen avulla huomattavan helppoa. Alla olevassa kuvassa havainnollistuvat molemmat näistä piirteistä. Ei välttämättä mikään maailman paras maalaustyö, mutta iso kuva ja pelifigu-tyylistä poikkeavat valinnat maalauksessa tekevät tästä katsomisen arvoisen työn.

Tietenkin tällaisissa julkaisuissa on mukana myös paljon tauhkaa, eikä jokainen työ todellakaan loksauta leukaa lattiaan. Lisäksi Cool Mini or Notin kuvakokoelmia vaivaa selvästi kuvien alkuperä, eli se fakta että kuvaajia on yhtä monta kuin maalareitakin. Tämä tarkoittaa sitä, että kuvien valaistus, taustat, ja muut yleiseen laatuun vaikuttavat tekijät voivat olla välillä todella hakusessa. Parhaimmillaan kuvat ovat kuitenkin selkeämpiä ja ennen kaikkea informatiivisempia (yleensä rohkean makron käytön vuoksi) kuin virallisten figujulkaisujen sliipatut otokset.

Vielä viimeisenä porkkanana Cool Mini or Not tarjoaa tietenkin meille kaikille myös mahdollisuuden olla hetken (pseudo)kuuluisuuksia, eli jos yhteisön antamat arvosanat vain ovat tarpeeksi korkeat, saattaa julkaisun sivuille päästä myös teikäpojan tai -tytön hengentuote. Esimerkkinä alla vuoden 2009 vuosikirjasta hullukoiran eli mad dogin figuja melkein koko aukeaman verran:)

Suosittelen ainakin muutaman erilaisen julkaisun katsastamista jokaiselle, joka haluaa kehittää itseään maalaajana. Vaikka samat figuurit löytääkin pitkälti netistä, on käsissä olevan kirjan selailemisessa kuitenkin oma viehätyksensä. Omiin käsiini osuneet kappaleet ovat olleet poikkeuksetta hyväkuntoisia ja muutenkin laadukkaita, suosittelen siis vilpittömästi!

Ogre Battle Standard Bearer (WIP 2)

Lipunkantaja edistyy hitaasti mutta varmasti. Suurin haaste tässä figuurissa lienee itse lipun rakentaminen ja käden positioiminen uudelleen sen mahdollistamiseksi. Alkuperäisellä figulla oli yhtenä vaihtoehtona kahden käden ase, josta leikkasin yhden käden ja osan aseen varresta irti. Asemoin nämä pystyasentoon ja valmistauduin jatkamaan vartta sekä ylä- että alasuuntaan. Alasuuntaan jatkoa tarvittiin melko paljon, eli minun täytyi muokata jostain täysin uusi varsi. Onneksi alkuperäinen varsi oli suunnilleen muovifiguurien kehikon (eli ”spruen”) kokoinen, eli leikkaamalla tällaisesta palan ja veistämällä sitä varovasti pystyin tekemään varsin näppärän näköisen jatkovarren lipulle. Alla olevassa kuvassa näkyy vasemmalla kehikko, ja oikealla lopputulos.

Muovin veistämisessä kannattaa olla todella tarkkana. Liian tylsä veitsi lipsahtaa helposti, ja toisaalta erittäin terävän veitsen kanssa täytyy olla kärsivällinen ja varovainen. Havaintokuva muokkauksesta:

Lopuksi porasin pienet reiät metallin ja muovin liitoskohtiin ja vahvistin liitokset pienillä metallitapeilla (”pinning”). Tein saman operaation itse lipulle, jossa yhdistän örkeiltä peräisin olevan lipun yhteen ogrejen muovi-ikoniin. Kuva näyttää liitokset takaa, jossa ne näkyvät paremmin. Seuraavaksi osat pitäisi liimata yhteen ja tietysti siirtyä seuraavaan haasteeseen, eli uuden pään asemointiin!

– – –

The Ogre Battle Standard Bearer is proceeding slowly but surely. I did some major repositioning and ”sculpting” work with the banner arm, with plastic being the material of choice for new parts (therefore the quotation marks in the word sculpting). The outcome is pretty okay, special but not over-the-top, imposing but not impossible. I find that the sprues that plastic figures come attached to can be used in sooo many ways when converting. I always like to keep a couple around just for this kind of purposes. Ah, who am I kidding, I would have them around even if I wouldn’t deliberately save them:) Next up, the head!

Ogre Battle Standard Bearer (WIP 1)

Aloitin BSB:n kokoamisen ogrearmeijaani. Kun alun perin ostin suurimman osan ogrefiguistani, oli Warhammer vielä edellisessä versiossaan eikä armeijan hero-lipunkantajia käyttänyt lähes kukaan. No, onneksi en silloin koonnut tyranttia, eli voin nyt käyttää tyrantin ruumiin lipunkantajalle. Tämä olkoon ensimmäinen vilkaisu lipunkantajan anatomiaan, jossa jo näkyy muutamia niistä osista mitä aion siihen käyttää. Kuva toimii samalla havainnekuvana valmisteluprosessiin, johon olen koonnut mukaan niitä työkaluja joita valmistelun tässä vaiheessa yleensä käytetään. Kuvassa näkyy pora (pin vice), pienet kärkipihdit, sivuleikkurit, harrasteveitsi (tunnetaan myös nimellä skalpelli) sekä viiloja. Varsinkin metallisten miniatyyrien kanssa leikkiessä näitä järeämpiäkin kaluja aina silloin tällöin tarvitaan.

Okay, here’s a work in progress picture of my Ogre Battle Standard Bearer. Originally, when I bought most of my ogre figures, no-one used BSBs, but since I did not assemble my Tyrant at that time, I can nicely adapt to the new environment without the need to buy a whole new figure. This image is the first glimpse into the process that will result in a (hopefully) awesome BSB, and already shows some of the key components that will be included. The image is also a reminder of the kinds of tools that are typically used in this stage of preparation. On with the show!